lauantai, 27. elokuuta 2016

Yhden tuottajan mietintöjä ruuasta

Minun täydellisessä ruokamaailmassa

– Suomalaiset ostaisivat ja söisivät hyvää kotimaista ruokaa niin kotona, työpaikoilla, päiväkodeissa, kouluissa kuin ravintoloissakin
– Ruuantuottajat heräsivät joka aamu virkeinä, terveinä ja hyvillä mielin töihin. Tilillä olisi rahaa laskujen maksuun ja vaikka vähän ylimääräistäkin n. 3400 tunnin vuosittaisesta työmäärästä.
– Tuotteista maksettaisiin viljelijälle oikea korvaus, eikä mitään ylimääräisiä tukia tarvittaisi.
– Lihan alkuperä ja elinolosuhteet olisivat aina tiedossa. Eläin olisi saanut elää hyvän, stressittömän, kivuttoman ja pelottoman elämän ja sen kunnoitoittamiseksi käytettäisiin siitä tarkkaan hyödyksi kaikki osat.
– Ruokaa ei heitettäisi hukkaan
– Oikeat perusfaktat ruuantuotannosta ja ruokaketjusta Suomessa olisi kaikilla jollain tasolla hallussa. KUKA tekee, MITÄ tekee ja ennen kaikkea MIKSI tekee.
– Valtio tukisi hankinnoillaan kotimaista tuotantoa
– Ihmiset auttaisivat toisiaan, tekisivät yhteistyötä ja olisivat iloisia toisten menestyksestä.
– Kellään ei olisi nälkä ja ruoka olisi aina hyvää.

Koska nyt tuntuu, että

– Sitä syödään mitä halvimmalla saadaan. Halpuuttaminen on parasta ikinä.
– Ruuan pitää lisäksi olla helppoa, nopeaa, pitkään säilyvää eikä alkuperällä ole niin väliä.
– Ruokahävikkiä tulee valtavasti niin kaupoissa, ravintoloissa kuin kotonakin.
– Maatalouden tuet ovat jotain ylimääräistä ja vastikkeetonta rahaa, joka meille annetaan ja jonka me tuhlaamme henkilökohtaisiin menoihin.
– Toimittajat ja jopa asioista päättävät ihmiset laukovat eri medioissa mitä sattuu kotimaisesta ruuantuotannosta. Kuka vaan voi väittää mitä vaan ottamatta asioista selvää.
– Valtio, joka säätelee miten meillä ruokaa tuotetaan, hankkii samalla itse suuret määrät elintarvikkeita, joiden tuottaminen täällä olisi laitonta.
– Toisille ollaan kateellisia, kampitetaan ja kiusallaan/katkeruuksissaan aiheutetaan ongelmia.
– Ja suurin osa ongelmista kasaantuu ruuantuotannon alkupäähän, jossa tuottajat alkavat olla todella väsyneitä, masentuneita ja turhautuneita alati kasvavien laskupinojensa, laskevien tuottajahintojensa ja lisääntyvien vaatimusten kanssa.
– Kaikki eivät saa riittävästi syödäkseen.

Mitä minä voin tehdä?

-Kysyn myös ravintolassa raaka-aineiden alkuperän. Suosin paikkoja, joissa tarjotaan kotimaista ruokaa.
– Ostan kotiin pääasiassa vain kotimaisia kasviksia, juureksia, yrttejä, marjoja, lihaa, kalaa, maito- ja viljatuotteita. Ja suosin kotimaisia tuotteita muutenkin kuin pelkässä ruuassa.
– Ostan vain sellaisia elintarvikkeita, joita tiedän tarvitsevani. Teen ruokaa sopivasti ja yritän kaikin tavoin välttää sen roskiin heittämistä.
– Välitän tietoa kotimaisesta ruuantuotannosta, etenkin omasta alasta, josta tietoa on eniten. Yritän selvittää asioiden oikeat faktat ja tarvittaessa korjata vääriä väittämiä. Osallistun aktiivisesti ja asiallisesti ruokakeskusteluun.
– Yritän tukea ja mahdollisuuksien mukaan auttaa toisia viljelijöitä, tuoda positiivisia juttuja esiin kotimaisesta ruuantuotannosta, jakaa hyviä käytäntöjä ja vinkkejä kuluttajille kotimaisen ruuan suosimisesta ja olla iloinen toisten tuottajien ja yritysten puolesta, jotka menestyvät hyvin.
– Huolehtia omasta jaksamisesta työn ohessa. En stressaa sellaisista asiosita, joille en mitään voi. Viettää myös vapaa-aikaa ilman töiden miettimistä.